Kirjoitan

Hei rakas.
Mitä sinulle kuuluu?  Emme ole jutelleet vähään aikaan. Muistatko edes minua? Huomaan kyllä, kun tulet paikalle, tuijotan sinua, muttet tee elettäkään, että sanoisit sanaakaan minulle. Katson odottavasti, alan jo suunnittelemaan,miten keskustelumme etenisi. Mutta sinä et taida edes huomata, että olen olemassa. Aiemmin puhuimme lähes aina kun satuimme paikalle samaan aikaan. Minä selitin sinulle sekopäisiä juttujani ja sinä vastailit. Jos keskustelu eksyi musiikkiin tai soittamiseen, sinuunkin tuli eloa. Tai jos puhuimme koulusta. Nyt on kohta mennyt varmaan kuukausi, kun viimeeksi juttelimme. Miksi? Onko vika minussa? Vai eikö sinulla ole mitään asiaa? Oikeastaan, sinulla ei tainnut olla minulle ikinä mitään asiaa, kun aloit juttelemaan. Minä sitten pidin keskustelua yllä, jos halusin vielä jatkaa sitä.
  Muistatko, kun juttelin sinule monet kerrat ystäväni kanssa? Kun hän kertoi vähän turhan paljon, tai kun olimme tulossa luoksesi? Tai kun soitit kännipäissäsi minulle karkauspäivänä? Sanoit: "Sä taidat olla rakastunut muhun." Se ei ollut kivasti tehty. Tiedätkö mitä? Se ystäväni sanoi kerran, että on ihastunut sinuun. Sain varmaankin hermoromahduksen. Mutta se ei kestänyt kauaa. Nyt vain mietin, miten piilottaisin sinut häneltä, jos tulisi käymään (mitä en usko, että teet). Pelkään sitä, että kun olet nähnyt häne, hyväksyt hänen kaveripyyntönsä ja hän vie sinut miulta. Vaikka et edes ole "omaisuuttani".
  Et muuten ole toteuttanut lupaustasi, vaikka siitä on jo puoli vuotta. Puolen vuoden sisään on mahtunut melkoisen monta kyläilylupausta Lupasit tulla tänne tapaamaan minua. Lupasit tulla ex tempore ja soittaa, kun olisit keskustassa. Mikset sitten tule? Sanot aina, että olet kiireinen. Ihanko tosi? En taida enää uskoa sinua. Kukaan ihminen ei voi olla 24/7 kiireinen puolen vuoden ajan! Ymmärrän kyllä, jos et pidä minusta, mutta mikset voi sanoa sitä?
  Kohta on kesä. Sitten lähden toisen ystäväni kanssa Helsinkiin. Tulisinko silloin käymään? Enpä usko. Et varmaankaan olisi kotona. Olisit varmaan soittamassa. Tai purjehtimassa. Tai mitä nyt ikinä teetkin. En ehkä ole enää ihastunut sinuun, mutta se ei tarkoita, etten haluaisi nähdä sinua. Haluan tavata sinut taas. Siitä on kohta vuosi kun tapasimme viimeeksi.
  Aloittaisin keskustelun, jos uskaltaisin. Mutta en uskalla. Pelkään, että sinua ei kiinnosta p***kaakaan, mitä minä sinulle selitän. Tai että ajattelisit minun olevan epävoinen, jos pyydän sinua tulemaan tänne. Tai että olen kiukutteleva lapsi, koska et vastaa tai suostu sanomaan tarkemmin milloin tulet. Olen vain niin kyllästynyt odottamaan. Joten, jos vain tietäisit tämän kaiken, puhuisitko minulle enemmän? Vai lopettaisitko yhteydenpidon kokonaan? Ehkä minä joskus nämä asiat sanon sinulle. Ehkä joskus puhun sinulle kuin aikuinen ihminen. En kuitenkaan ole sitä. Vielä. 
  Toivottavasti voit hyvin. Minä ainakin voin. Jatka kesälomaasi niin kuin olet tähänkin asti tehnyt. 

Rakkaudella Rosalia